Lokakuun ja marraskuun vaihde kotimaassa on kylmenevää ja synkkääkin aikaa. Veneitä nostetaan ylös ja kipparihattu pakataan kaapin perälle odottamaan seuraavaa kevättä. Toisella puolella maapalloa aurinko paistaa kuumasti ja maailman suurin kelluva venenäyttely tyhjentää pajatson totaalisesti.
Lähdimme kohti Floridaa ja Fort Lauderdale International Boat Showta avoimin kortein ja ilman suurempia ennakko-odotuksia. No tietenkin mielessä oli, että jotain isoa olisi luvassa ja niin totta vie olikin. Messutarjonta iski positiivisessa mielessä keuhkot tyhjiksi ja aiheutti jopa pienen ähkyn. Viisi päivää ja noin 1300 venettä tarvikemyyntiä unohtamatta olivat sellainen rautaisannos veneilyä, että kaikkea oli hankala imaista sisuksiin. Teimme kuitenkin parhaamme ja vielä vähän enemmän.
Messualue oli valtava. Seitsemän erillistä aluetta kattoivat kaikkinensa noin 36 hehtaarin alueen. Jos halusi kävellä koko alueen läpi, piti matkaan varata pidempi tovi. Laiturialueiden keskeltä löytyivät isot maaosastot, joissa vierähti useampi tunti. Kalastusvälineitä, tekstiilejä, tarvikkeita ja elektroniikka muun muassa Garminin isolla osastolla. Myös ravintolatarjonnasta ja nesteytyksestä pidettiin kiitettävästi huolta.
Eikä kyseessä ollut pelkkä kelluva näyttely, vaan paikalliseen messuhalliin oli pakattu useampi sata venettä. Hallista löytyivät myös suomalaiset Quarken ja Yamarin. Axoparilla ja Brabusilla oli osasto sekä hallissa, että laitureilla. Saxdorin osasto löytyi laitureilta. Laituriosastolla nähtiin todellinen pohjoismainen triangeli, kun Axopar, Saxdor ja Nimbus oli asetettu lähekkäin.
Olimme liikkeellä omalla agendalla, yhteistyökumppanien saattelemana. Keskityimme heihin, mutta kameraan tallentui paljon myös yleistä materiaalia. Tarjolla oleva skaala oli laaja pienestä kumiveneestä valtaviin yli 100 metrisiin jahteihin. Lopulta emme edes jalkautuneet Superyacht Villageen. Koimme, että kauniit kuvat alueesta riittivät. Jaoimme aikamme pääosin niihin veneisiin, jotka ovat enemmän lähellä meitä ja seuraajiamme.
Raha ja veneet liikkuivat
Maailman suurin kelluva tapahtuma ei ollut pelkästään näyttely, vaan siellä hierottiin kauppoja tositarkoituksella. Raha vaihtoi omistajaa ja veneille löytyi uusia koteja eri puolilta Yhdysvaltoja ja koko maailmaa. Ilman tarkistuslaskentaa saimme kuulla eri brändien osastoilta myyntilukuja, jotka saivat suomalaisen pojan suun aukeamaan hämmästyksestä. Sea Rayn osastolla perjantaina (messuja mennyt 2,5 päivää) kuultu tieto kertoi, että siihen mennessä veneitä oli myyty 35 kappaletta. Pääsimme myös todistamaan kerran myyntikellon kilahdusta. Hetki oli hieno. Koko laiturin toiminta pysähtyi, kun kello kilahti ja kaikki antoivat runsaat aplodit. Quarkenin osastolla pääsimme tekemään haastattelun uuden veneenomistajan kanssa ja Axopariltakin kerrottiin vähintään rohkaisevia myyntilukuja ja odotuksia. Oli myös huikeaa kuulla, että ponttooniveneitä valmistava Bennington myy vuodessa noin 10000 venettä. Huikea määrä!
Pääsimme itsekin liikuttamaan venettä, vaikka emme olleetkaan ostoaikeissa. Boston Whaler halusi saada meidät vesille Outrage 360 kanssa ja mehän lähdimme. Koska alueella oli tuullut pitkään melko kovaa, esti yhtiön politiikka meitä ajamasta ulos isommalle merelle kahden 600 hv moottorin kanssa. Yritimme kyllä kovasti perustella, että kyllä meillä Suomessakin aallot venettä keinuttavat, mutta sääntöjä piti noudattaa. Kokemus oli kuitenkin hieno ja pääsimme lopulta jalat märkinä takaisin laiturille.
Isoja moottoreita ja paljon
Kantava teema läpi laitureiden ja hallien vaikutti olevan isot moottorit ja niiden runsas lukumäärä. Mercury ja Yamaha kiilsivät riveinä veneiden perässä. Keskustelut paikallisten myyjien kanssa kertoivat, että tuplamoottori on hieman jo mennyttä aikaa, eikä kolmellakaan oikein kehtaa enää parempaan rantaravintolaan mennä. Neljä konetta pitää olla. Noh, ehkä siinä oli hieman sitä kuuluisaa lapinlisää, mutta messuveneet oli ainakin varusteltu tuhdimman kaavan kautta.
Suomalaisuus kiehtoo ja kiinnostaa
Olimme kaukana kotoa ja sen saimme monta kertaa kuulla. Ilahduttavaa oli se, että moni tiesi, missä pieni Suomi sijaitsee. Kaksi asiaa Suomesta nousivat lähes joka keskustelussa pinnalle: hienot veneet ja revontulet. Ehkä tulevaisuudessa joku valmistaja puskee markkinoille malliston nimeltä Aurora Borealis. Jos sillä tähdätään Jenkkimarkkinoille kannattaa koko olla +40 jalkaa ja koneita mielellään komea neljän rivistö.
Mutta vakavasti, suomalaisuus tuntui olevan isossa arvossa ja todella monen suusta kuului ylistäviä sanoja suomalaisia veneitä kohtaan. Muuallakin maailmassa osataan suunnitella ja valmistaa veneitä, mutta suomalaisuus tuo eksoottisuutta ja se tuntui myös olevan synonyymi luotettavalle laadulle. Tuntui hyvältä sanoa, että meitä on vain viisi ja puoli miljoonaa, mutta kyllä me veneitä osataan tehdä. Ja pelata jääkiekkoa.
Kaikkinensa viisi messupäivää hujahtivat yhdessä putkessa ohitse. Aamut alkoivat kello 07.00 ja päättyivät illalla 01.00. Väliin mahtui 20000 askelta, lukemattomia valokuvia, videoita ja keskusteluita. Kokemus oli hieno, se antoi paljon ja kantaa pitkälle. Kiitämme yhteistyökumppaneitamme tästä mahdollisuudesta ja suuntaamme pienen levon jälkeen keulan jo kohti uusia seikkailuita. Niitä on luvassa!
